maanantai 29. elokuuta 2016

Se hetki kun elämä pysähtyy

Mä olen jokusen kerran ehkä tännekin kirjoittanut joskus mun omista vanhemmista, jokunen viikko sitten kuulin jotakin mikä teki sen taas, repi maton mun jalkojen alta, vei toimintakyvyn, musersi ja nosti pintaan ikävän ja ehkä pienen vihan niitä ihmisiä kohtaan keiden piti olla meidän kaikista suurin tuki ja turva. 

Oon joutunut siihen pisteeseen että pakko käsitellä uudelleen niitä asioita joiden käsittelyn olen luullut vuoskaudet sitten päätynyt päätökseen, käsitelty. Mä huomaan että tässä vuosien mittaan olen kasvanut, vähän varovasti taputtelen itseäni olalle että hyvin tehty, mä osaan nykyisin käsitellä tunteet ja ajatukset keskustelemalla mun rakkaiden kanssa, sen sijaan että
sulkisin sisääni vaan huomatakseni kohta että olen itseni kanssa kusessa kun pato murtuu. 

Mä en vielä halua julkisesti näitä asioita jakaa muutaku näin inhottavan epämääräisesti, ehkä joskus kun taas tämä asia on uudelleen käsitelty, ehkä joskus kun saan vanhat arvet hoidettua kuntoon, mutta se miksi mä halusin tän kirjoittaa, meillä oli kesällä synttäreitä, lasten kuvailuja, lomaa ja mitä kaikkea mistä olisin halunnut kirjoittaa, mutta tän henkisen järkytyksen myötä en ole saanut sanoja tuotettua, eli luultavasti näitä em päivityksiä tulee sitten ryppäissä myöhemmin. 

Lapset on kyllä hassuja ! Me ei ihan hirveästi olla mun vanhemmista puhuttu venlalle, en edes oikeasti osaa sanoa että miksi, nyt näin jälkikäteen ajateltuna, mutta ihan yllättäen ruvennut Venlalta tulemaan kysymyksiä äitin isistä ja toisesta papasta, liekö taas ollut pienet korvat paikalla kun miehelle purkanut ja ipanaa siten alkanut kiinnostaa että kuka tää tällainen on. Nyt hienosti kuvista jo osaa muistaa että kerrottu olevan toinen mummi ja toinen pappa, jotka ovat jo enkeleitä. ❤️

Että onkin ikävä !!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos pääsit tänne asti, etkä vielä ole kyllästynyt kuoliaaksi, ilahtuisin kovasti kommentista :) Hyvä maku on hyvä muistaa !