keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kuka puhaltaa nyt, kuka puhaltaa nyt, kuka puhaltaa nyt ?

Meidän ihanassa pallero-ryhmässä fabossa oli puhetta bloggaamisesta kun tajusin taas että ollut ikävä bloggaamista, ja kuinka se vaan jäi jotenkin elämästä pois. Muistan silloi viime talvena miettineeni että pitäisikö vaan koko blogi poistaa kun ei tunnu löytyvän inspiraatiota tai voimia päivitellä, mutta jäin sit kuitenkin odottelee tuleeko inspiraatio vielä takaisin kunnes vähän unohdin koko blogin ja nyt vasta muistin.

Nyt ainakin tällaisena tavallisena aurinkoisena keskiviikko aamuna olisi tavoitettavissa se hukkunut inspiraatio, ja se mitä oon monet vuodet tehnyt, purkanut hyviä ja huonoja fiiliksiä kirjoittamalla, voisi olla taas tämänhetkiseen tilanteeseen sopiva.

Meillä lähti tämä vuosi käyntiin niin rankasti etten ikinä olisi voinut kuvitella, ja tuntuu ettei "vanhaan hyvään" ole paluuta, vaan kuten aina näissä tilanteissa, on vaan puskettava eteenpäin ja selvittävä itse sinne asti kunnes oma aika koittaa.

Tilannehan on nyt siis se että tytöillä on vain yksi isovanhempi enää, ja se hajottaa ja kovaa. Siihen ei yhtään auta se miten ison aukon, ikävän ja surun vielä näin lähes puoli vuotta myöhemmin appiukko jätti, kuten ei sekään kuinka valtaosalle etenkin somessa tuntuu appivanhemmat, pahimmillaan myös omat vanhemmat olevan täysiä suseja, can't help, mutta aina tekisi mieli suunsa avata että ainakin he ovat elossa. 

Pakko vaan jatkaa eteenpäin

Monet kerrat huomaan miettiväni kuinka tekisi mieli erakoitua, minä joka pääsääntöisen positiivinen ja hyväksyvä, huomaan ajattelevani tosi useasti että vai niin, ketä kiinnostaa. Joku negatiivisuus minussa nostamassa kai rumaa päätään ?

Onneksi on nuo tytöt, vaikka kaikki muu vietäis, olisi nuo aarteet silti maailman isoin syy taapertaa vaan eteenpäin, sinne tulevaisuuteen kunnes toivottavasti kaikki taas hyvin.

Tällaisia keskiviikon ajatuksia nyt, kuuluu meille paljon muutakin mutta pakko jättää vähän tavaraa toiselle päivälle, toiselle postaukselle siinä toivossa ettei inspis ihan pian taas luhistuis, ja pakko mainita vielä, vähän negasävyinen nyt tästäkin tuli mutta kyllä meille välillä ihan hyvääkin kuuluu ! :)

2 kommenttia:

Jos pääsit tänne asti, etkä vielä ole kyllästynyt kuoliaaksi, ilahtuisin kovasti kommentista :) Hyvä maku on hyvä muistaa !