torstai 30. kesäkuuta 2016

Kun iskee "pakko saada"-ihastus !

Ah mä en uskalla pysähtyä edes ajattelee kuinka monesti etenkin lasten synnyttyä milloin mistäkin on iskenyt se semmoinen pakko saada että hypin ympäri ämpäri eestaas tonkien joka kiven alta ja nurkasta, myönnettäköön, lettilegsut ja gugguu pipot on ollut se semmoinen missä meinannut toivottomuus vallata, mutta loppupeleissä oon kuitenkin aina tähän asti löytänyt etsimäni ennenkuin ehtinyt luovuttaa.

Mun viimeisin "pakko saada"-ihastus saapui tänään ❤️


Mistähän seuraavaksi hukkaantuisi :D

torstai 23. kesäkuuta 2016

Menkkahirviön karkoituskakku


Mikähän päivä se nyt olikaan kun olo oli niiiiin pyllyyn ammuttu karhu että teki somessakin mieli jokatoiselle "vastaantulijalle" sanoa että vai niin jaahas, ketähän kiinnostaisi. Olin hetken vähän hämilläni että mistä moinen mörköpäivä kunnes tajusin katsella ja laskeskella kalenteria, just joo ja jaahas, niin se näköjään vaan näin vuosi Vienan syntymästä valtaa mörkö mielen joka kk. No ei auta, makeanhimo iski hirmuinen ja kaivelin mitä kaapista löytyy. 

Löytyi omenaa, kanelia, voita, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, kanelia, sokeria ja vaniljasokeria. Niistä loihdin niin täydellisen hirviön karkoitus kakun aka omenakinuskipiirakan että tänään päiväkahveille nostin uunista tämän viikon kolmannen karkoituskakun 😅

Ah miten helppoa ! Omenat vaan nakuiksi ja viipaleiksi ( tän päiväiseen pilkoin 4 omenaa ), irtopohjavuokaan kanelisokeri seoksen päälle odottamaan kinuskia ( reilu nokare voita, maitoa pienen kattilan pohja peittoon, sokerivuori perään ja sulatellaan ja keitellään kunnes rakenne muuttuu paksuksi ja väri kultaiseksi, huolellisesti sekoitellen tietty ), ja kinuskin päälle pohja ( 50g sulaa voita, reilu 2dl sokeria, 2tl vaniljasokeria, 2tl leivinjauhetta ja n 2,5dl maitoa, sekoitellaan huolellisesti kaikki keskenään ), ja eikun  175 asteiseen uuniin kunnes kakun pohja on kullanruskea ( ~40min ? ), josta kumotaan tarjoiluastialle odottelee että kinuski jäähtyy ettei suu pala. 


 Tämänpäiväisestä ei kovin kaunis tullut, tein epähuomiossa kinuskia vähän enenpi mitä oli tarkoitus, mutta voi että miten hyvältä voi maistua !

 Se ensimmäinen oli ylivoimaisesti kauniinpi, mutta toistaiseksi paras on tuo tämänpäiväinen super kinuskinen 😋

Yks menkkahirviö veti tuota ekaa kakkua tyttöjen päikkäriaikana ensin pienen palan, sit vähän isomman palan ja sit vielä kolmas kerta toden sanoo - palan, ja hirviö oli kukistettu 👌

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kuka puhaltaa nyt, kuka puhaltaa nyt, kuka puhaltaa nyt ?

Meidän ihanassa pallero-ryhmässä fabossa oli puhetta bloggaamisesta kun tajusin taas että ollut ikävä bloggaamista, ja kuinka se vaan jäi jotenkin elämästä pois. Muistan silloi viime talvena miettineeni että pitäisikö vaan koko blogi poistaa kun ei tunnu löytyvän inspiraatiota tai voimia päivitellä, mutta jäin sit kuitenkin odottelee tuleeko inspiraatio vielä takaisin kunnes vähän unohdin koko blogin ja nyt vasta muistin.

Nyt ainakin tällaisena tavallisena aurinkoisena keskiviikko aamuna olisi tavoitettavissa se hukkunut inspiraatio, ja se mitä oon monet vuodet tehnyt, purkanut hyviä ja huonoja fiiliksiä kirjoittamalla, voisi olla taas tämänhetkiseen tilanteeseen sopiva.

Meillä lähti tämä vuosi käyntiin niin rankasti etten ikinä olisi voinut kuvitella, ja tuntuu ettei "vanhaan hyvään" ole paluuta, vaan kuten aina näissä tilanteissa, on vaan puskettava eteenpäin ja selvittävä itse sinne asti kunnes oma aika koittaa.

Tilannehan on nyt siis se että tytöillä on vain yksi isovanhempi enää, ja se hajottaa ja kovaa. Siihen ei yhtään auta se miten ison aukon, ikävän ja surun vielä näin lähes puoli vuotta myöhemmin appiukko jätti, kuten ei sekään kuinka valtaosalle etenkin somessa tuntuu appivanhemmat, pahimmillaan myös omat vanhemmat olevan täysiä suseja, can't help, mutta aina tekisi mieli suunsa avata että ainakin he ovat elossa. 

Pakko vaan jatkaa eteenpäin

Monet kerrat huomaan miettiväni kuinka tekisi mieli erakoitua, minä joka pääsääntöisen positiivinen ja hyväksyvä, huomaan ajattelevani tosi useasti että vai niin, ketä kiinnostaa. Joku negatiivisuus minussa nostamassa kai rumaa päätään ?

Onneksi on nuo tytöt, vaikka kaikki muu vietäis, olisi nuo aarteet silti maailman isoin syy taapertaa vaan eteenpäin, sinne tulevaisuuteen kunnes toivottavasti kaikki taas hyvin.

Tällaisia keskiviikon ajatuksia nyt, kuuluu meille paljon muutakin mutta pakko jättää vähän tavaraa toiselle päivälle, toiselle postaukselle siinä toivossa ettei inspis ihan pian taas luhistuis, ja pakko mainita vielä, vähän negasävyinen nyt tästäkin tuli mutta kyllä meille välillä ihan hyvääkin kuuluu ! :)