lauantai 20. kesäkuuta 2015

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Nostelukielto + taapero

Palautuminen on lähtenyt taas hurjaa vauhtia käyntiin. Raskauskilot plus vähän ylimääräistä tipahtanut itsekseen ja odotellaan lupaa päästä rehkii niin saa vielä jossain vaiheessa tuon löllön pois. Kiirettä tai stressiä omasta koostani ei ole, ihan hurjaa kun peilistä katsoo taas jo nyt ihan eri ihminen kun edelliset 9kk, paidat menee kii ( no paitsi tissit tuo omanlaisensa ongelman ! ), housut pysyy jalassa eikä purista ja niin edelleen, malttamattomana odotan että arpi paranee kunnolla ja pääsee kokeilee farkkuja ❤️ kesä varmaan mennään kumminkin ihan sujuvasti leggareilla, sortseilla jne, kun nyt vaan vielä lämpenis !
3pv ennen sektiota, 40+0

Reilu 2viikkoa sektiosta.

Mut sit aiheeseen. Sektion jälkeinen nostelukielto, alle 12 kiloinen syliä kaipaava taapero.... Jaiks !

Onneksi tuo tyttö on kovin fiksu, oivaltava ja äärimmäisen taitava. Raput kävellään käsikkäin, ylös ja alas. Syliin kiivetään sohvan kautta ja vaikka harmittaa ettei äiti voi nostaa, tyydytään halihalihali-huomioon ja kaikukkain lepäilyyn.

Mutta ruokailut !

Oon yrittänyt jo raskausaikana totuttaa neitiä ruokailee satunnaisesti isolla tuolilla tai jopa olkkarinpöydän ääressä välipaloja, aamupalamuroja jne, mutta kyllä osa niistä ruokailuista on pakko silti syöttötuolissa hoitaa, tuo ei-niin-metriheikki kun ei oikein yletä keittiön pöydän ääreen isolta tuolilta jotta keiton syöminen onnistuisi niin että suurin osa ruoasta osuisi suuhun.

Nnnno, luvallista apinointia !

Nyt parin viikon jälkeen Venla jo tietääkin että omaan tuoliin kiivetään ruokailee, ensin äitin tuolille, tuolilta pöydälle ja pöydältä omaan tuoliin - ja samaan tyyliin tuolilta pois.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Sitä synnytyskertomusta !



40+2 maanantaina 25.5. aamuyöstä lorahti ekan kerran vettä pönttöön niin että vessassa kävin ja rupesin myöhemmin vasta ihmettelee kun yhä vain lorotti vaikka jo pissaamisen lopetti, osasin yhdistää vasta kun aamulla ylös noustessa lorahteli uudelleen että apua onko tää vettä ! 7:30 paperitesti ja niin selkeää vettä se oli ettei jäänyt epäillyksen varaa.

Pieni itsensä kokoaminen, soitanko ensin miehelle vai synnärille ( neiti edellisessä neuvolassa tuntui olevan vielä korkealla eikä kiinnittynyt, joten ohje oli soittaa heti eikä jäädä oottelee ), pistin miehelle viestin että varautuu lähtee takas kotiin ( oli just ajanut duunissa parkkiin ), ja että pitää puhelimen niin että saan hänet kii.

Soitto synnärille, jossa ohjeistettiin lähtee näytille heti kunhan lapsenvahti saapuu paikalle.

Soitto miehelle että takas kotiin, tai suoraan synnärille jos ollaan vahdin ja kuskin kanssa miestä nopeampia.

Jännitys oli melko pientä luokkaa tässä ehkä vielä. Kovaa pidin hermoni kasassa tehden päässäni aikataulua jonka mukaan eletään, nyt ensin käsilaukkuun laturit sun muut jos joutuu synnärille jäädä - vahti saa hoitaa venlan aamupalan.

Housut !! Ihanku olis housuun pissannut, millä ihmeellä mä nyt kaivan kuivat housut ja saan ne kuivana pidettyä synnärille asti ( to be honest, pienen hetken jo kävi mielessä että lainaisi Venlalta vaippaa 😂😂 ). Housut löytyi mut eipä ne kauaa kuivana pysyny kun nousi taas sohvalta ylös avaamaan vahdille ovea... No olkoot !

Aamupala ! Millä mä jaksan jos nopeaa lähtee etenee, en oo suuhuni edes vesilasillista saanut. Pikaisesti samalla puuhaten murokulho nassuun vaikka väkisin, kyl sitä ehkä sittenkin jo jännittää !

Synnärillä n tunnin päästä vesien menosta ( tai korjaten n 3h jos ekasta lorahduksesta laskee ) ja suoraan käyrille. 

Sisätutkimus, ( ei enää kaulaa, mut vielä kiinni ) ja päätös, kotiin ei lähdetä ilman vauvaa, niin korkealla tyttö että jäädään odottelee osastolle, ja illalla käynnistellään jos ei itelleen lähde - helpotus, kotiin en enää olis suostunutkaan !

Vielä pelottaa koska lähtee supistelee, tunnenko / tunnistanko. Käyrissä näkyy jotain tapahtuvan, mutta en tunne ennenkuin vähä voimistuu. Selässä, sähköiskuja, pieniä mutta iltapäivään mennessä niin kovia että pakko pysyä liikkeellä, 14 mennessä säännöllisiä mutta melko harvakseltaan vielä.

Mut ai että kun ne rupes tihenee... Suunnitelma oli yrittää nukkua supistusten välit niin kauan kun olisi ollut mahdollista kun edellis yö meni valvoessa, mutta alle 10min välein pakotti supistukset ylös ja liikkeelle, joten eipä juuri ehtinyt lepäillä. 

Mies lähti vielä kotiin päivällä siinä toivossa että ehtisi hänkin lepäillä sikälimikäli lähtee yöllä tapahtuu / käynnistellään.

Illalla 19 paikkeilla tais olla sit seuraava sisätutkimus, vesien menosta lähes 12h, 3cm auki, kipeitä supistuksia n 5min välein - suihkuun odottelee etenemistä, ja aiiii että se kuuma suihku kipeälle selälle ! ❤️ reilun tunnin verran ehdin suihkussa olla kun pyydeltiin käyrille. Se epätietoisuus kun maataan käyrillä, supistukset sattuu, kukaan ei kerro mitä eteenpäin, miksi niin kauan käyrillä, koska hälyttää mies paikalle jne kunnes vihdoin puolen yön aikaan synnytysosaston puolelle käynnistelee ja taas odottelee, hälytettiin kai mies tässä vaiheessa kans takas paikalle ? Niin ja siis lopulta kerrottiin että käyrille jäätiin seuraa vauvan vaihtelevia sykkeitä kun supistaessa hyppää liian ylös tai alas.

Ilokaasut onneksi heti käyttöön, ja tulikin tarpeeseen, kuitenkin vasta 4cm tässä vaiheessa vasta auki, ja tuntuu ettei mikään etene minnekään vaikka sattuu niin perhanasti että pikku paniikki kaasuista huolimatta oli jo lähellä. 01-02 aikaan taisin ekan epin saada, josta aukeskin taivas muutamaksi hetkeksi, kunnes oli taas menoa, kuitenkin vielä 3-4 aikaan, edelleen vaan 4cm auki " miksei tää etene !! ". Rehellisesti teki mieli luovuttaa ! Kätilö kävikin mun fiiliksiä kyselee ja vaihdoin asenteeksi perhana ku tähän asti jaksettu ni mähän jaksan vaik ei energiaa enää olekaan. Spinaali laitettiin 6 aikaan (?), eikä sen jälkeen enää pahasti tuntuvia supistuksia ollutkaan. Infektioriskin seuraamista, niiltä osin kaikki kunnossa, ei pelkoa vauvan voinnista muuta kuin heittelevät sykkeet. 

 Mutta väsymys !! Ja pieni pelko miten hidasta eteneminen, miehenkin jaksamisen kannalta rupes pelottaa ja vielä 7 jälkeen uskallettiin mies kumminki lähettää kotiin " tää on nyt niin hidasta että kyllä hän sieltä sit ehtii vielä takas, kunhan molemmat ehtisitte vähän vielä lepäilee "

8 tutkimus, ei oo edetty 4cm eteenpäin mutta vauva selvästi laskeutunut vihdoin, pohdiskellaan josko käynnistystä vauhditettais, kunnes toisen kätilön kokeillessa onko se nyt 4cm vai onko sielä tapahtunut jotain, ränklää ränklää, " ihanku tää tässä olis silmä, kokeilepa sinä ", " joo tää kyllä tuntuu silmältä tai nenältä tms... ", ja taas ne epätietoisuuden hetket, kunnes vihdoin 8:30 kerrotaan mullekin jotain " täällä ollaan tulossa otsa edeltä, sen takia ei synnytys etene kun ei pää paina tarpeeksi kohdunsuuta, voisit soittaa miehelle että leikkuriin mennään, ei mikään kiire mutta 30 min kuluessa päästään saliin "

Helpotuksen itku - " tää saadaan ulos täältä nyt, mun ei tarvitsekaan jaksaa, voi miten ei aikasemmin huomattu ..."

Niin se sitten. Mies ehti just 9:00 takas kun 9:06 on neiti ollut ulkona pistein 8,9,10

Ite sektio meni hyvin taas, ja kyllä siis sinällään itsel pääasia että neiti ehjä ja minä ehjä, näin jälkeenpäin tietty olis ollu kiva pysyä ite enenpi ajantasalla siitä mitä tapahtuu ja miksi.

Nyt sektiosta 7vrk, maito jo noussut Päiviä sitten, tikit saatu pois ja toipuminen ripeätahtista. Toki vähän jännittää automaattinen sektiotuomio jos kolmas joskus tehdään, mutta johan tässä on kaksi ehjää tyttöä jo sektiolla synnytetty joten mikäpä tuossa.



maanantai 1. kesäkuuta 2015

" minä olen tänään jo 6vrk vanha "

Palailen myöhemmin kunhan ehdin ja jaksan, kirjoittaa synnytyksestä, mut nyt sitä ennen vielä ensimmäisen neuvolareissun kuulumisia.


Paino 3110g ( syntymäpaino 3275g/kotiinlähtöpaino 3080g ), pituus 50,7cm ( 50cm ) pipo 36,2cm ( 36cm )

Rauhallinen jäntevä tyttö, hienosti kasvaa rintamaidolla, iho siisti, refleksit normaalit jne kaikki aina vain hyvin 😘


Hurjan tyytyväinen tapaus <3 heti nukkuu jo öisinkin monen tunnin putkia kerrallaan, ei itkeskele turhia eikä säiky vaikka sisko vähän pitäis mekkalaa <3

Isosisko on ottanut vauvan vastaan isosti avosylin, kovasti tahtoo olla vauvan hoidossa apuna ja mukana <3


Ollaan me onnekkaita <3